Pakko kai se on uskoa. Ihan epätodellinen olo. Alavatsaan oikealle sattuu edelleen ja nyt tänä aamuna rinnatkin ovat arat. Säpinä halusi tietysti leipoa juuri rinnanpäällä ja annoin. :) Onnea on mun karvavauvat, jotka rakastavat niin paljon täysin ehdoitta. :)
Nukahdin yhdeksän aikaan illalla ja heräsin jo klo 4 taas. Taidan jännittää niin paljon tätä olotilaa tai no pelkään niin paljon, että tämä loppuu. Nyt se laskettaisiin jo keskenmenoksi. Onneksi varhaisultraan ei ole kovin pitkä aika. Nyt vielä sitä kutsutaan alkioksi ja se on ihan hippusen kokoinen.
Otin lääkkeistä pois nyt limakalvolääkkeen Montelukastin, joka auttaa astmaan ja poskionteloihin. Muistelen lääkärin sanoneen, että nosta samantien plussasta tyroksiini annostusta 0.25mg. Pitää tämä vielä varmistaa. Panacodia saan käyttää kipuun edelleen ja buranaa yksittäisinä päivinä. Nivelkipuni ja selkäkipunihan eivät ole mihinkään kadonneet vaikken niitä jatkuvasti valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti