Voihan kärsimättömyys!
Nyt kun olen päätöksen tehnyt pyörii päässä vaan ajatuksia innostuksesta ja toisaalta pelosta, entä jos minusta löytyy jotain vikaa.
Olen miettinyt onko siitä haittaa vai hyötyä, jos kertoo omista
haaveistaan ja toiveistaan ystävilleen. Tuoko ennalta iloitseminen
huonoa onnea? Jos tuleekin pettymys onko siitä haittaa vai hyötyä, että
ystävät tietävät mistä johtuu mielialani.
Olen miettinyt miltä tuntuu tulla synnäriltä yksin kotiin ja äiti lupasi jo ensimmäisiksi päiviksi tulla avuksi.
Olen miettinyt pitäisikö sohva vaihtaa, jotta äidin olisi parempi nukkua siinä.
Olen miettinyt missä vauva nukkuisi.
Olen miettinyt miten vauvan kylvettäminen onnistuisi pienessä kylpyhuoneessani.
Olen miettinyt, että toivon suhtautuvani järkevästi imetykseen. Olen oppinut, ettei maito välttämättä nouse heti tai ettei imetys vaan onnistu aina. Imetys voi myös sattua.
Olen miettinyt, että toivon suhtautuvani raskauden aikaiseen ruokavalioon järkevästi. Olen minäkin syntynyt vaikka äitini ei vältellyt pastoroimatonta juustoa.
Aloin tekemään vauvan peittoa virkaten, koska teki mieli tehdä jotain konkreettista odottamisen lisäksi. Onneksi aamulämpöjen mittaaminen tuntuu edes vähän konkreettiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti