Hedelmöityshoitojen tabu

Saako lapsettomuuden kivusta puhua?
Mielestäni saa ja pitää!! Miten muuten muut tietävät asiasta, jos et kerro! Käytämme niin paljon energiaa negatiivisten tunteiden salailemiseen kuin ne eivät olisi sallittuja. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niiden kanssa pitää vain oppia elämään ja valita tarkasti kenelle valittaa. Kertominen ei ole valittamista. Joskus voit kohdata ihmisiä, joiden mielestä vain valitat, kun yrität selittää miksi tunnet siten kuin tunnet. Onneksi näitä ihmisiä ei ole paljon. Toisaalta vaikka kerrotkin lapsettomuuden kivusta saattaa joku tunteeton laittaa sinun 35v syntymäpäivänäsi tekstiviestin, että hei olen raskaana, onnea minulle. Elämäntilanne lapsettomuus on oikea käsite ja koskettaa monia henkilöitä. Kaikki lapsettomat eivät ole parisuhteessa olevia ja yksinäinen nainen tai mies voi kaivata lasta yhtä kovaa kuin muut tahattomasti lapsettomat.

Saako tästä prosessista puhua ääneen? 
Itsellisenä naisena prosessihan on hyvin erilainen lasta yritettäessä. Tähän prosessiin ei kuulu seksi ja seksistä puhuminen perinteisesti ei ole julkista tai sallittua. Voisiko kuitenkin hoidoista puhuminen olla sallittua? Vanhoillisia voi tietysti voi harmittaa ettei perinteinen perhe näkemys toteudu tai lapsi saa alkunsa keinotekoisesti eikä "jumalan avulla". Haluaisin murtaa tabuja siinä, että maailma muuttuu ja nyt voi nainen lääketieteen avulla tulla äidiksi. Jumala ei myöskään ole valinnut vain yhtä keinoa tulla raskaaksi. Valitsen (/joudun valitsemaan) lapsen isän kansallisuuden, pituuden, silmien ja hiusten värin perusteella. Tämä päätös ei varmasti kenellekään itselliselle ole ollut helppo tai kivuton. Miksi sitä sitten salailla?

Saako kustannuksista puhua? 
Itsellisenä naisena lapsettomuushoidot tulevat kaikki itse maksettavaksi. (Positiivisena yllätyksena lapsettomuuden tutkimuksista onneksi saa korvausta Kelalta.) Kustannuksista saa mielestäni puhua ja erityisesti vertaisille. On tärkeää hahmottaa mitä tarkoittaa prosessiin lähteminen. Lapselle tai lapsen kuullen kustannuksista ei tulisi puhua ettei vahingossa tulisi käsitystä, että hänelle olisi laskettu rahallinen arvo. Lapsen pitäisi tuntea kuinka paljon häntä on haluttu ja odotettu.

Pitäisikö tämän blogin olla edelleen vain kirjautumisella?
Avasin blogin, koska useammalle oli vaikeaa kirjautua uuteen järjestelmään vain blogia lukeakseen. Blogia ei kuitenkaan löydä tällä hetkellä hakukoneella. Luotan siihen, että ystäväni eivät jaa linkkiä.

Onko minulle vahingollista, että muut tietävät miten huonoa ajattelen itsestäni? 
Toivottavasti joku voi samaistua ajatuksiini ja todeta, että ei ole yksin tai että se on ihan normaalia. Tiedän olevani fiksu mutta tiedän olevani myös ihmisenä vajavainen. Luotan älykkyyteeni mutten tunteisiini ihmisenä olemisesta. Kun ystäväni lukevat tekstiä voivat hekin alkaa ajattelemaan minusta kuten itse tai he voivat ajatella, kunpa minä tietäisin miten hyvää he ajattelevat minusta. Voi siis olla vahingollista minulle kertoa ajatuksistani. Epävarmuuteni itseeni ei työelämässä toivottavasti näy eikä vähennä ammattitaitoani tai osaamistani. Otan riskin ja rikon rajoja. Toivottavasti en saa pahasti nenilleni tästä.